tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kuulumisia

Heissulivei!

En olekkaan vielä koskaan tehnyt kuulumispostausta. Nyt, istuskellessani tässä soffan pohjalla, surffaillessani tripadvisorissa ja trivagossa katsellen Dubain hotellitarjontaa, rakkaani tehdessä töitä ruokapöydän ääressä, odotellessani kalkkunan filettä uunista ja valmistautuessani henkisesti rankkaan loppuviikkoon tuli minulle sellainen olo, että nyt voisi olla tämän aika.

Tällä viikolla jatkui taas opiskelu täydellä höyryllä. Luentoja on pitkästä aikaa jokaiselle viikonpäivälle, päivittäin on enemmän kuin yksi luento ja näiden lisäksi ainakin yksi harjoitus-/demoryhmä. Lisäksi muutaman viikon sisään on tulossa intensiivikurssi, mikä tarkoittaa 8-16 täysipäiväistä opiskelua saman asian tiimoilta. Sekaisin on tällä hetkellä sekä perus- että syventäviäopintoja, joten voin vakuuttaa että rajoittunut miehinen aivokapasiteettini on koetuksella. Mutta mukavaahan tämä on ja sitä jaksaa, kun tekee mistä tykkää..


Koulun ohella tälle viikolle sattui mukava työsuma. Muutama työtoverini lähti yhteiselle etelänlomalle, mikä tarkoitti sitä, että meille osa-aikaisillekin tarjoutui reilummin töitä tehtäväksi. Mikäli ette vielä tienneet, olen työskennellyt pienen ikäni ruokakaupoissa koulun ohella. Tällä hetkellä työskentelen Turkkusessa pienehkössä marketissa ilta- ja viikonloppuvuoroja kahdesta neljään vuoroa viikossa (Tälle viikolle siunaantunui viisi).

Tälläkin viikolla päivät on alkanut salijumpalla ennen kouluun lähtöä. Tämä on tarkoittanut palaamista normaaliin heräämisrytmiin ja Nokia tunet (tai no herätysääni, mut kumminkii..) pärähtää soimaan yöpöydällä puoli seitsemän aikoihin. Kerkesin tuossa mennä viikkoina tottua jo klo kahdeksan herätyksiin, joten tänääkin oli paikkailtava aamuheräämistä parin tunnin päiväunilla, kun kerran sellaisiin mahdollisuus annettiin.


Ruokaa en ole paljon sen kummemmin ehtinyt tekemään/ajattelemaan. Maanantain kylmä pasta-jauheliha-vihannessekoitus-raejuustosörsseli nautittuna tupperware kulhosata koulunkäytävillä kuvastaa melkoisen hyvin tämän hetkisiä "kokkailujani". Toisaalta nautin suunnattomasti tästä aikataulutuksesta ja kiiruusta. Ei tarvia keksiä tekemistä, tunnen olevani aikaansaava, pienet lepohetket tuntuvat ansaituilta ja mikä hienointa aika kuluu nopeati. Viimeisin meinaan tarkoittaa sitä, että reissuun lähtö on pian ovella ja sen jälkeen aika saa minun puolestani madella ainakin tuon viikon verran.


Tämän postauksen kuvat ovat sieltä täältä menneiltä päiviltä. Palailen taas astialle piakkoin, mutta mitään tarkkoja päiviä en uskalla lupailla. Kuten sanottua, muutamia toivejuttuja on nyt työn alla ja lähinnä niiden toteutuminen on kuvia vailla. Minulle tuntuu tuo kameran mukana kantaminen olemaan näet jokseenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa..

Kalkkuna on kypsää, maha kurnii ja kroppa vaatii nyt pienen venyttelyn. Sekalaisessa järjestyksessä suroritan edellämainittujen seikkojen vaatimat toimenpiteet ja sitten unta. Ehkä sängyssä jakso korttitaloa. (House Of Cards, Mona on perskules saanut minutkin koukutettua) Siinä tämän illan plääni!

Kuulemiin!

Ps. Seurailla saa edelleen blogilistalla ja tykkäillä facebookissa!

torstai 27. helmikuuta 2014

Punajuuri- Bataattipyttipannu

Morjens!

Tähän väliin pikainen päivitys eilispäivän lounaalta. 

Pyttipannu on kaikkien eines-/jämä-/grilliruokien esikuva. Perinteinen versiohan koostuu lenkkimakkarasta, perunasta ja sipulista. Kaikki vaan paloiksi/kuutioiksi ja pannun kautta lautaselle (perunat kandee toki keittää ennen paistamista). Perinteinen version on toki hyvää (ei niin terveellistä), mutta tämä versio on parempaa (todella terveellistä). 

Sekä bataatti että punajuuri vaativat myös kumpainenkin sen verran aikaa kypsyäkseen, että pelkästään pannulla ei tätäkään valmisteta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi keitellä bataatti ja punajuuri kypsiksi, pilkkoa paloiksi ja paistaa pannulla rapsakaksi. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä tein tällä kertaa, eli kaikki raakana paloiksi, pellille, öljyt pintaan ja uuniin.

 Punajuuri-Bataattipydäri: 1 Eetu

  • 100g punajuuri
  • 200g bataatti
  • 1 sipuli
  • 150g keittokinkkua/ jauhelihaa/ kanaa
  • 1 muna
  • suolaa ja pippuria
Pilkoin bataatin, punajuuren ja sipulin pieniksi lohkoiksi, punajuuren hieman muita pienemmiksi, sillä se kypsyy hitaammin. Heitin kaikki edellämainitut leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lorautin päälle oliiviöljyä. Vielä mausteet pintaan ja koko komeus uuniin 225 asteeseen 35-45 minuutiksi. Paistoajan puolessa välissä voit heittää valitsemasi kypsän lihan kasvisten joukkoon ja samalla sekoitella koko satsin ympäriämpäri. Viimeinen silaus on tietysti kananmunan paisto, keltuainen ehjäksi jättäen, valmiin annoksen päälle.



Itse lisäsin tuohon annokseen vielä erikseen paistetut jauhelihat päälle ja nautin luomuketsupin kanssa. Punajuuri on muuten kypsänä yllättävän maukasta ja kaiken hyvän lisäksi siinä on paljon hivenaineita, muun muassa rautaa.

Nyt jatkan tiskihommien pariin, uudessa kodissa ei siis vielä tiskikonetta, ja sitten asetun sohvalle vahtaamaan telkkaria hetkeksi ennen nukkumaan menoa.

Palaillaanhan taas kohtsillään!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Puoli kiloa päivässä osa 2: kesäkurpitsapasta

Heissulivei!

Tähän väliin jatketaan taas juttusarjaa siitä, kuinka ujuttaa helposti puoli kiloa kasviksia päivittäiseen ruokavalioonsa. Edellisessä osassa jutskattiin enempi lisukkeenomaisesta "ruokalajista", mutta tällä kertaa tavoitteena olisikin hukata ne vihannekset ihan sinne pääruoan joukkoon..

Otsikko antaa hieman vääristyneen kuvan. Tarkoituksenani ei ole "reseptoida" tähän sitä kaikkien karppaajien tuntemaa kesäkurpitsapastaa, jossa k.kurpitsasta siis suikaloidaan spagettia/pastaa ja käytetään kokonaan makaronin korvikkeena. Hieman sama idea minullakin tosin on..

Kesäkurpitsa, zucchini, muistuttaa kuin muistuttaakin kypsennettynä rakenteeltaan jotakuinkin pastaa (varsinkin, jos on vähän vinoutunut makuaisti, kuten allekirjoittaneella). Tästä johtuen sillä on helppo jatkaa pastan osuutta makaroniruoissa ja näin ollen myös lisätä kasviksia ruokavalioonsa. Kääntöpuolena tällä on tietysti se, että ruoan energia-/hiilihydraattipitoisuus laskee. Lieneekö tämä sitten hyvä vai huono asia..

Tämän päivän lounas olikin perinteistä makaronisotkua, jota jatkoin kesäkurpitsalla:

Makaronisotku feat. Zucchini: 1 Eetu/2 Monaa

  • 150g paistijauhelihaa
  • 50g herkkusieni
  • 1 sipuli
  • 150g kesäkurpitsaa
  • 50g täysjyväpastaa (spirali)
  • suola
  • pippuri
  • valkosipulijauhe
  • worchestersoosi
Ensimmäiseksi laitoin pastan kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Seuraavaksi herkkusieni ja kurpitsa sopivan kokoisiksi paloiksi ja kuivalle pannulle sekä pannu lämpiämään. Suolaa pari ripausta perään nesteen irrottamiseksi. Itse oli kypsentänyt jauhelihan pannulla ja käytin kasvisten paistamiseen niistä irronnutta rasvaa. Vaihtoehtoisesti pannun kuumennuttua ja enimpien nesteiden haihduttua, voit tietysti lisätä hieman valitsemaasi paistorasvaa pannulle ennen pilkotun sipulin lisäämistä. Hauduttelua, kunnes kasvikset ovat pehmenneet ja ottaneet väriä. Loppusuoralla lisäsin pannulle kypsennetyn jauhelihan ja maustoin koko sotkun. Valutin kypsän pastan ja lisäsin senkin vielä hetkeksi pannulle muiden ainesten joukkoon imemään makuja. Sit ei muuta ko ääntä kohti! (Lautasen kautta tietysti..)

Semmonen juttu tällä kertaa. Vapaa päivät senkuin jatkuu, mitä nyt huomenissa käväisen heti aamusta koululla kääntymässä. Muutamia postaus toiveitakin on tullut, suuri kiitos niistä, joten voisinpas yrittää ensimmäisiä piakkoin toteutella.

Palaillaan!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Treenifilosofiaa..

Morjesta!

Arkipäivät on taas vierähtäny vauhdilla. Koulun puolesta meneillään on niin sanotut tenttiviikot, joiden ainut pyristys hoidettiin perjantaina alta pois. Alkuviikko on siis kulunut lueskellessa/opiskellessa ja muutama ilta on tullut töissäkin vietettyä.

Ajattelin nyt hieman turista tässä postauksessa noista treenihommista, jotka ovat jääneet vähän unholaan tässä blogin alkumetreillä. Kovasti kyllä uhkailin näistäkin välillä täällä kertoilla, joten koitetaas nyt jotta tykkäättekö vai ette..

Urheilua on tosiaan tullut harrasteltua koko pieni ikä. Joukkuelajit, lähinnä jääkiekko, oli junnuvuosina lähellä sydäntä. Omalla kohdallani pääasia urheiluharrastuksissa ei ole koskaan ollut niinkään menestys itsessään, vaan sosiaalisuus ja kaverit. Tosin en ole koskaan ollutkaan mikään kovin lahjakas urheilija.. Kiekkoa pelailin kaikkiaan kymmenisen vuotta, mutta se jäi muiden "kiireiden" myötä lukioiässä.

Jääkiekkoharrastuksen loputtua olin vähän tyhjän päällä treenailun osalta puolen vuoden ajan, kunnes laihduttelun ja elämäntaparemontin myötä aloittelin saliharrastuksen ja juoksentelun. Nuo ovatkin iso osa elämääni nykyään ja tulevat sitä varmasti jatkossakin olemaan. Nykyään minua kiehtookin yksilölajien "omavastuu", eli se, että saan itse päättää mitä teen ja milloin sekä se, että olen itse vastuussa aikaansaannoksistani. 


Kuntosalitouhut tulivat tutuksi jo kiekkovuosina. Tuolloin touhu oli tosin meiningillä "kellä kovin penkki?", eikä jalkoja luonnollisestikkaan treenattu, sillä jäällähän ne jalat kehittyy (?).. Nykyään käyn salilla säännöllisesti neljä kertaa viikossa, treenaan omasta mielestäni kovaa ja monipuolisesti, sekä touhu on ainakin päänsisäisesti tavoitteellista. Pyrin suunnittelemaan salitouhut pitkällä tähtäimellä, edeten pikkuhiljaa välitavoitteesta toiseen. Mitään kisatavoitteiteta minulla ei ole, vaikkakin tuo fitness-/bodybuilding- trendi tuntuu olevan melko valloillaan tänäpäivänä. Tavoitteellisuus on kuitenkin omasta mielestäni avainasemassa motivoitumisessa ja harrastusmielenkiinnon ylläpitämisessä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tämä kannattaa muistaa, vaikka olisikin vain sunnuntailenkkeilijä tai -salillakävijä. Asettamalla itselleen tavoitteita, olipa kyseessä sitten viisi puhdata leuanvetoa tai tunnin yhtäjaksoinen juoksu, saattaapi treenailu saada uutta puhtia ja uusia ulottuvuuksia.

Lenkkipoluille astelin oikeastaan vasta laihduttamisen myötä. Kun elopaino oli tippunut hölkkäilyn mahdollistaviin lukemiin, lisäilin aerobista harjoittelua puntinkolistelun rinnalle. Ensimmäiset lenkit tein kylläkin kävellen ja hiljalleen aloin hölkkäilemään pieniä ajanjaksoja kävelyn ohella. Kymmenen minuutin yhtäjaksoinen hölkkä taisi olla ensimmäinen saavutukseni, jos oikein muistan.. Laihduttamisessa lenkkeily on muuten ylivertainen kalorinpolttaja. Osittain tästä syystä salitouhut jäivätkin taka-alalle armeija-aikana ja juoksentelin parhaimmillani tai pahimmillani, jopa 90 kilometriä viikossa kaiken muun asepalvelukseen kuuluvan liikunnan ohella. Kuten edellämainitsin kaloreita paloi ja paino tippui. En tuolloin osannut ajatellut sitä, että osa putoavasta painosta oli lihasmassaa, koska varsinkin yläkropan lihasten stimulointi oli hyvin vähäistä. Tämän lisäksi ruokavalio oli mallia "vähempi on parempi", joten energiansaanti oli olematonta sekä proteiinia ei tullut nimeksikään lihasten rakennus-/polttoaineeksi.

Nykyään lenkkeily tukee saliharjoitteluani. Ainoa tavoite sen osalta on kyetä juoksemaan kymmenen kilometriä vaivatta milloin vain. Ja onhan meillä tämä, jo perinteeksi muodostunut, puolimaratonin kirmailu kerran kesässä äiti-poika-mentaliteetilla. Rakas äitini onkin vajaan 20 maratoonin kokemuksella, mitä mainioin kirittäjä puolikkaalla. Paras aikani reilulla 21 kilometrillä on 1h 52min viime kesältä.



Vaikka nykyinen treeniviikkoni koostuu pitkälti vain ja ainoastaan edellä mainituista lajeista, salitouhut etusijalla, on vuosien varrella tullut touhuttua monen näköitä. Uinti oli kova juttu ennen lenkkeilyn aloittamista, kun painoa oli vielä runsaasti. Rullaluistelu, sauvojen kanssa tai ilman, on mukavaa vaihtelua lenkkeilylle kesäisin. Fillarilla tulee myös ajeltua paikasta toiseen ympäri vuoden ja nykyisellä polkupyörällä touhu käykin ihan urheilusta (fiksi/sinkula). 

Kaiken kaikkiaan urheilu on minulle elämäntapa, jota ilman en enää osaa olla. Reissatessakin, jota Vaimokkeen kanssa on jonkin verran harrastettu, on meillä kumpaisellakin aina treenivaatteet messissä ja vähintään kevyttä liikuntaa tulee poikkeuksetta lomillakin harrastettua. 

Loppuun voisin laittaa esimerkkinä tämän viikon liikuntamerkinnät kuvitteellisesta kalenteristani:

  • Ma: hölkkäily salille 40 min ja alakropan salitreeni
  • Ti: hölkkä salille 30 min, soutu 15 min ja yläkropan jumppa
  • Ke: pidempi lenkki 85 min
  • To: sama homma kuin maanantaina, mutta salilla eri liikkeet ja eri "painotus"
  • Pe: tiistain kopio, hieman erilaisella salitreenillä
  • La: lepo
  • Su: kevyt lenkki 45 min
Kysellä saa vapaasti kaiken näköistä treeneista ja muustakin. Ensi viikolla on niin sanottua lomaa, joten yritän aikaan saada enempi matskua tänne bloginkin puolelle..

Palaillaan!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Pestoa ja seesamisuolaa

Heissan!

Melkein jäi unholaan, kun jokunen aika sitten lupasin kirjoitella seesamisuolasta ja "lisukkeesta", joka tuolloin jäi vielä salaisuudeksi. Basilikapestoa kummemmasta salaisuudesta ei tosin tässä tapauksessa ole kyse..

Olen tässä nyt pikkuhiljaa koittanut päästä eroon ns. valmislisukkeista ja pyrkinyt tekemään lisukkeet ja höysteet itse. Ystävänpäivänä tarjottu BBQ-kastike on hyvä esimerkki. Olisipa ollut miljoona kertaa helpompaa napata valmis kastikepullo kaupan hyllystä. Halvempaakin se olisi voinut olla.. Tein kuitenkin soosin itse, sillä tekemällä oppii ja tietää varmasti mitä suuhunsa laittaa. Ajattelinkin tänään keitellä samaista kastiketta uuden satsin jääkaappiin ketsupin korvikkeeksi.

Pesto on toinen samanmoinen tapaus. Kaupan pestot on toki hyviä ja ainakin kalliimmissa versioissa raaka-aineetkin voi olla ihan laadukkaita. Halvat pestot puolestaan sisältää yleensä auringonkukkaöljyä, joka ei ole paras mahdollinen kasviöljy suuren omega-6 (suhteessa omega-3:siin) pitoisuutensa takia. Tämän lisäksi niissä on käytetty pinjansiemenien "jatkeena" muita pähkinöitä, vaikkapa cashew, tämä ei sinällää haittaa, mutta makuun tulee niistä oma vivahteensa, joka ei mielestäni pestoon kuulu..

Pestokastikkeista on toki lukuisia variaatioita, mutta itse päätin pyöräyttää ihan perinteisen basilikapeston..



Basilikapesto: n. 2dl

  • 2 ruukkua basilikaa (50g)
  • 50g pinjansiemeniä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 100g parmesaania
  • 0,5dl- 1dl (luomu)oliiviöljyä
  • merisuolaa
Ensin heitin pinjansiemenet kuivalle pannulle ja paahdoin niitä keskilämmöllä, kunnes pannulta leijaili kiva paahteinen tuoksu. Samalla nypin basilikoista lehdet, kuorin valkosipulin kynnet, painoin ne veitsen lappeella kasaan ja heitin kaikki yhdeskoos blenderiin - myös paahdetut pinjansiemenet. Pyöräytin konetta muutaman hetken ja lisäsin joukkoon karkeasti palaoitellun juuston. Taas surrurrurr.. Lopuksi oljyä pullosta pikkuhiljaa lorautellen ja blenderiä surautellen muokkasin peston koostumuksen sopivaksi. Ei juoksevaa, ei kiinteää vaan juuri sopivaa..


Seesamisuola ei sinällään ole mikään uusi juttu. Sillä on joku oma japanin kielenin terminsäkin.. Pienellä vaivalla saa erilaisen makuvivahteen moneen ruokaan, mutta omasta mielestäni tämä sopii parhaiten salaatilla ja paistetulle kalalle.

Seesamisuola: 220g
  • 200g seesaminsiemeniä
  • 20g merisuolaa
Taas siemenet kuivalle pannulle paahtumaan, kunnes tuoksuu. Ottaa palttiarallaa noin 7-10 minuuttia.
Kun siemenet on paahdettu, suolat joukkoon ja koko komeus tehosekoittimeen. Muutama pyöräytys vain, sillä seos saa jäädä karkeaksi. Hyvää on! Säilyy hyvin purkissa huoneenlämmössä.

(Kuva: Mona)

Huominen ja keskiviikko meneekin työn touhuissa, mutta myöhemmin tällä viikolla taas palaillaan. Pitäiskö asupostaus seuraavaksi?! Tosiaan, jos toiveita postauksiin (tai mihin vaan) liittyen tulee niin feel free..

Nyt menen kokkailee Vaimokkeelle jotain iltapalaa, kun tuo kohta pian kotiutuu jumpalta. Heti treenin jälkeen onkin hyvä saada samantien laadukasta murkinaa palautumista silmällä pitäen. 

Mukavat alkuviikot ja kuulemiin!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivän jälkeistä päivää! 


Asiaan kuuluvasti vietimme eilisen illan ystäväporukalla nauttien hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Allekirjoittanut huolehti omalta osaltaan tarjoilusta, kun Mona puolestaan vastasi kattauksesta, siivoilusta/järkkäilystä ja jälkiruoasta. Ystävänpäivä menyy koostui tortilloista revityllä possulla ja lisukkeilla. Jälkkäriksi vaimoke oli loihtinut "mutakakkuaan" ja elintarviketeollisuus ystävänpäiväleivoksia sekä suklaasuukkoja. Jotain kuplivaakin tarjolla oli, mutta itse keskityin tuohon ruokapuoleen enempi.

Tortillat toimivat muuten erinomaisesti seurustelu/illanistuskelu sapuskana. Jokainen on itse vastuussa sortimentistaan ja ainakin teoriassa kaikki saavat rakentaa itselleen maistuvan aterian. Sotkuistahan tuo pötkylöiden syöminen on (täytteitä ottaa aina liikaa ja puolet valuu syödessä lautaselle), mutta tutussa porukassa sekään ei liene ongelma. Täyteongelman voi ratkaista valitsemalla kaupasta isommat, niin sanotut wrap-tortillat. Santa Maria sponssasi meille ison satsin herkkuja tortillailtaa varten ja ainakin heidän valikoimistaa löytyy sekä isoja että pieniä lättyjä. 

Meillä tortilla täytettiin:
Blogimaailmassa on jo pitkään revitelty ylikypsällä possulla, pulled porkilla. Itse sain vasta nyt ensimmäistä kertaa unohdettua sian uuniin ja hyväähän siitä tuli:

Revitty possu/ Pulled pork: (paljon!)
  • reilu 2kg kassleria
  • 2 rkl merisuolaa
  • 2 rkl tummaa sokeria (meillä muscovado)
  • 2 rkl mustapippuria
  • 2 rkl savustettua paprikajauhetta
  • 2 tl sinappijauhetta
  • 1 tl cayannepippuria
  • 1 sipuli
  • 5 valkosipulin kynttä 
  • vettä 
Hieroin aamulla kuivamausteista tehdyn sekoituksen lihakönttien pintaan ja laitoin sian jääkaappiin kuivamarinoitumaan koko päiväksi. Iltasella töistä tultuani otin pyyhkäisin ylimääräisiä mausteita hieman lihan pinnasta veks ja asettelin lihat tiiviisti uunivuokaan. Lihan joukkoon laitoin veitsen lappeella murskatut valkosipulit ja pilkotun sipuli. Lopuksi lorautin vuokaan vettä noin lihojen puoleen väliin saakka. Sitten vain sikapossu uuniin ensin puolisen tuntia 200 asteessa pintaan väria ja sitten uuni sataan asteeseen ja unten maille. Toisin sanoen vuoka oli uunissa 100 asteessa foliolla peitettynä reilut kahdeksan tuntia!. Aamulla otin vuoan uunista ja jätin sen jäähtymään. Kun liha oli jäähtynyt nostin sen liemestään ja revin kahdella haarukalla silpuksi. Juuri ennen tarjoilua sekoitin lihaan itsetehtyä BBQ-kastiketta ja hieman paistolientä sekä lämmitin sen uunissa 200 asteessa palttiarallaa 15 minuuttia.

Uunista tullut possu näytti tältä:



Ja revittynä tältä:


Keittelin tosiaan itse tuon barbequekastikkeenkin:


BBQ-kastike: (Litran verran)
  • ISO sipuli
  • 5 valkosipulikynttä
  • 20ml oliiviöljyä + 10g (luomu)voita
  • 2 kuivattua chiliä
  • 750g tomaattimurskaa
  • 70g tomaattipyrettä
  • 1,5 limen mehu
  • 1dl muscovadosokeria
  • 2,5 rkl worchesterkastiketta
  • 3 rkl punaviinietikkaa
  • reilu 1 tl mustapippuria
  • reilu 1 tl merisuolaa
Valmistus on helppoa. Kuullottelin sipuleita kattilassa voi-öljyseoksessa hetken ja lisäsin kaikki muut aineet joukkoon. Sitten annoin vain kiehua hiljalleen vajaan tunnin verran välillä sekoitellen. Tais olla hyvää sillä koko satsi, josta olin meinannut laittaa osan jääkaappiin myöhempää käyttöä varten, katosi parempiin suihin illan aikana.

Näillä eväin meillä mentiin siis ystävänpäivän ilta. Hyvän ruoka tosin on vain sivuseikka, kun sen todellisen tunnelman tekevät rakkaat ihmiset! Kiitos siis Anoppi ja Appiukko, Mona, Kirsi, Sonja ja Mikko.

Mites teitin ystävänpäivä meni?

Tänäänkin töihin lähtö pian edessä, mutta ensi viikolla pitäis kirjoitella. Koneella onkin materiaali jo useampaan postaukseen..

Palaamisiin!

Ps. Santa Maria -väki sponssasi tortillalätyt monessa koossa, sekä parit soosit ja dippikastikkeet!


Reaaliajassa postauksia voi muuten seurata Blogilistan, Blogloving tai Facebookin kautta! 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Blankon brunssi.. Perusteellisesti!

Hyvää sunnuntai päivää! Kuinkas teitillä on viikonloppu sujunut?

Meikäläisen kohdalla kaikki ei mennyt viime päivien osalta niinkuin elokuvissa.. Perjantaiaamulla oli jo hieman hontelo olo, kroppaa kolotti ja pää hieman "jumisen" oloinen. Normaaliin tapaani (ja omaa tyhmyyttäni) lähdin viikon viimeiselle salijumpalle, enkä oikein osannut mitään sen kummempaa pelätäkkään sillä kipeä/kuumeessa en ole ollut viimeiseen seitsemään vuoteen. Salilla olo kuitenkin vain paheni ja kotiin päästyäni valahdin suihkun kautta suoraan peiton alle. Siinä vaiheessa, kun en jaksanut edes syömään nousta, tajusin jonkin olevan vinksallaan. Kuume nousi todella nopeasti aina vajaaseen 39 asteeseen asti perjantai-illan aikana, mutta katosi yhtä nopeasti 12 tunnin yöunien jälkeen.. Sen verran ihmetytti tuollainen pikakuume, että käväisin päivystyksessä lauantaina. Tulehdusarvot olivat koholla ja ilmeisesti influenssavirus pääsi katkaisemaan lähes vuosikymmenen terveyskierteeni. 

Pelottelivat sairaalassa muutamankin viikon sairastelulla, mutta onnekseni näin jo muutaman päivän huilin jälkeen alkaa olo tuntua normaalilta. Itseasiassa kuume kesti vain ja ainoastaan yhden illan ja lauantaina olin jo, väsymystä lukuunottamatta, melko hyvässä hapessa. Ilmeisesti terveellisillä elintavoilla on tässäkin asiassa näppinsä pelissä.. Tyhmä en silti ole. Ensi viikko otetaan treenien osalta kevyesti ja muutenkin tarkkaillaan oloa tavallista tarkemmin. Saikkua pidin vain eilisen ja tiistaina pitäisi palata työarkeen normaalisti. 

Sitten päästään itse asiaan! Aikas moni turkulainen on jo kerennyt tutustua ravintola Blankon sunnuntai brunssiin. Blankon brunssi taitaa ollaa se "alkuperäinen" ja "ensimmäinen" Turkkusessa, mutta nykyään se on saanut rinnalleen useita kilpailijoita. Ainakin Fontana, Fazer ja Aula cafe tarjoilevat viikonloppuisin nälkäisille maistuvaa purtavaa buffet-pöydistä. Kaikkia edellämainittuja useampaan kertaan koettaneena, voin vain todeta jokaisella olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus järjestykseen en osaa brunsseja laittaa, mutta Blankko kuuluu ehdottomasti kärkikastiin. 


Blankon brunssitarjonnasta on tehty usempiakin postauksia erinäisissä blogeissa, mutta perusteelliseen ja kattavaan "menun" esittelyyn en ainakaan itse ole törmännyt. Liekköhän kaikilla niin kova kiirus syömään etteivät ehdi/muista kuvia räpsiä..  Nälkäinen olin itsekkin, mutta ryntäsin sisään heti ensimmäisenä kameran kanssa ja sillä aikaa kun Mona pidätteli jonoa maksaessaan, sain räpsittyä kuvat koskemattomasta kattauksesta.

Seuraavaksi siis kuvapläjäys Blankon brunssiherkuista. Kaikista ruokalajien nimistä en ole 100%:sen varma, mutta sinneppäin ne varkilla on..




Kylmien ruokalajien ohessa tarjolla oli lisäksi saaristolaisleipää, ciabattaa, cocktailpiirakoita, croissantteja, levitteitä, salaatinkastikkeita, siemeniä ja sipulirouhetta.

Sitten päästään lämpöisten puolelle..








Makeaa aamiaspuolta edustivat..


Jälkkärit kuvasin vasta pöydässä. Jälkiruokapöytä muutenkin Blankossa tuntuu aina elävän kaikkein eniten. Kun joku tavara pöydästä loppuu tulee sen tilalle usein jotain aivan muuta. Yleensä Blankossa vakiokamaa oleva vanijlajäätelö loisti saapuessamme poissaolollaan. Tottakai juuri siinä vaiheessa, kun olin ähkypisteeni jo saavuttanut, niin makean kuin suolaisenkin osalta, saapui tämä henkilökohtainen brunssisuosikkini mattimyöhäisten iloksi jälkiruokatarjontaan..

Toisaalta kyllähän näilläkin pärjäsi:


Ruokien lisäksi brunssin hintaan, joka tällä hetkellä on 18 euroa, kuuluu tietysti vesi, mehut, alkoholiton booli sekä kahvi/tee. Lisämaksusta tarjolla on toki myös kuohujuomaa yms., mutta emmehän me nyt sellaista..

Toivottavasti tämä postaus oli tarpeeksi kattava ja perusteellinen selventämään, mitä siellä Blankossa oikein tarjoillaan. Kaikki on hyvää, raaka-aineet laadukkaita ja maha tulee varmasti täyteen. Pieni miinus siitä, että ruokien nimiä tai esim. allergiatietoja ei ole esillä. Ystävällinen henkilökunta jaksaa kuitenkin tarvittaessa valottaa ruokalajien sisältöä kaltaisilleni tiedustelijoille.

Mukavat pyhäpäivän jatkot ja alkuviikosta palaillaan taas!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Arjen eväät osa1.

Lupailin tänään kirjoitella seesamisuolasta ja sen sellaisesta. Huijasin! Suolat sun muut saavat hieman odottaa, sillä kriittinen raaka-aine pääsi kotoota hupenemaan, enkä millään viitsinyt enää kauppaan vaivautua. 

Kuten edellisessä postauksessa totesin, sattui eilen olemaan sopivasti aikaa kuvailla kaiken näköistä touhuilua päivän aikana. Satuin myös sopivasti räpsimään kuvat kaikista arkiruokavalioni "pääraaka-aineista" ja ajattelinkin nyt aloitella ruokavaliopostaukset niiden siivittämänä. Jokainen saakin nyt päästää mielikuvituksensa valloilleen ja kuvitella miltä valmiit annokset näyttää.. Palaillaan sitten jossain välissä annoskuvilla ja katsotaan vastaavatko ne mielikuvianne laisinkaan.. Jännä nähä!

Aamu alkaa lähes poikkeuksetta seuraavalla repertuaalilla:


Purkki rahkaa, mustikoita, mansikoita, pähkinöitä, mulberimarjoja, 1/2 banaani, kuivattu persikka ja vaniljajogurttia. Näiden lisäksi ISO kuppi kahvia ja vettä.

Aamupalan jälkeen lähden suht koht välittömästi salille. Mukaan pakkaan:


Stevialla makeutettua suklaan makuista proteiinijauhetta. Palttiarallaa 35g. Herat huiviin heti treenin jälkeen.

Salin jälkeen kiireen vilkkaa kotio ja lounaan laittoon. Lounaalla perinteisesti tarjolla esimerkiksi:

Herkkusieni-jauhelihapastaa, uuniporkkanoita ja -parsakaalia. Näiden lisäksi ISO kasa salaattia ja muumijauhelihaa (Tarkoitan tietty raejuustoa. Tätä Mona ei oikein tajunnu..)

Iltapäivällä onkin taas kahvitauon aika. Mä oon vähän tälläinen makeaa-suolaista-makeaa-suolaista -tyyppi, joten lounaan jälkeen täytyy aina saada makea välipala:

Rahkaa, marjoja (feat. mulberi), mysliä, banaani, kuivattu persikka, kaakao nibsejä, kiivi ja cashewvoita(mmmmmhhh!). Näitten lisäksi pari ruisleipää (jälkiuuni) päällisineen ja aimo annos kahvia. 

Illan viimeinen ateria nautitaan vähän ennen nukkumaan menoa. Klassikoksi muodostunut munakas:


Pekonia, kananmunaa, tomaattia, parmesaania ja basilikaa. Porkkana, parsakaali ja sipuli sujahtaa uuniin ja leipä saa päälleen sulatejuustoa sekä leikkelettä. Koska munakas täyttää vain puolet lautasesta ja uunijuurekset voi kipata sen päälle, on lautasella tilaa vielä salaatille höysteineen. Näillä eväin uni maittaa!

Siinähän sitä jo onkin päiväksi syömistä yllin kyllin. Tällaisella pohjalla tulee tosiaan aikapitkälle syöpöteltyä päivästä toiseen lounasta lukuun ottamatta (se vaihtelee melkein päivittäin), mutta vielä en ainakaan ole kyllästynyt.

Huomenissa taas työpäivä, mutta koitetaan vaikka perjantai-lauantai akselilla kunnostautua seuraavan postauksen tiimoilta..

Palaillaan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Arkiruokaa: uunibataattia ja lohta















Aaahh.. Totaalinen vapaapäivä, ei töitä, ei koulua, mitä nyt muutama pieni homma hoidettavana ja muuten vaan reeniä, sapuskan laittoa ja oleilua. Tänäpänä onkin sitten ehtinyt kuvailla, jos jonkinmoista kuvamateriaalia tulevaisuutta silmällä pitäen.

Viime viikonloppuna olin kääntymässä pitkästä aikaa mökillä Huittisissa. Sana blogistin urani alusta oli ilmeisesti kiirinyt jo Satakuntaan saakka, sillä isäni vyörytti ruoanlaittovastuun viikonvaihteen osalta minulle. Harvemmin on tullut tehtyä ruokaa isommalle porukalle, mutta hyvinhän siitä selvittiin.. Launtai-illan menu koostui broileri-kasvisvuosta ja uunibataateista. Kuvamateriaalia tuosta ei valitettavasti tallentunut, mutta sen verran hyvää oli, että bataatit pääsivät lautaselleni tänäänkin.

Normaaliin tapaani suuntasin tänään heti aamiaisen jälkeen salitouhuihin. Treenin jälkeen kiireen vilkkaa kotio ja bataatit uuniin. Bataatti muuten, on mitä oivallisin raaka-aine treenin jälkeen. Siinä on reippaasti hiilareita tärkkelyksestä ja ne tulevat tarpeeseen jumpan seurauksena tyhjenneiden glykogeenivarastojen täydentämisessä. Tänään jenkkiperuna sai kaverikseen lohta seesamisuolalla, sekä sipuli-herkkusieni-paprikapaistosta.


Uunibataatit 1 Eetu/1 Mona (oli ilmeisesti hyvää, koska rakas söi saman verran ko minä!)
  • 1 bataatti (600-700g)
  • (luomu) oliiviöljyä
  • (meri)suolaa
Puolitin bataatin pituussuunnassa ja hieroin tilkan öljyä molempien puoliskojen leikkuupintoihin. Myllystä pari pyöräytystä merisuolaa öljyttyyn pintaan ja uuniin 200 asteeseen vajaaksi tunniksi. Helppoa ja hyvää!












Valmis uunibataatti ei ehkä ole esteettisesti kaikkein hehkein ilmestys, mutta voi veljet sitä makua! Monikäyttöiseksikin sitä voi sanoa, sillä tätä voi sitten yhtä hyvin syödä kylmänä vaikkapa raejuuston kera makeana välipalana. Bataatti möyhenee uunissa niin pehmeän samettiseksi, että sen voi syödä vaikkapa lusikalla suoraan kuorestaan.. Uuuhh..

Kuten edellä juttelin, tänään mentiin kuitenkin lämpimällä linjalla. Bataatin kaverina söin eilistä paistoa olevaa lohta, johon otin värit pannulla, sekä kasvispaistosta.

Lohta ja kasvispaistosta: 1 Eetu

  • 1 sipuli (100g)
  • 1 herkkusieni (75g)
  • 50g punaista paprikaa
  • 1 tl (luomu) voita/ viipale pekonia
  • valkosipulijauhetta
  • (meri)suolaa
  • 150g lohta
  • seesamisuolaa (tästä ohjetta tulossa huomenna!)
Viipaloin sipulin, sienen ja paprikan. Pannuttelu kannattaa aloittaa sienten paistolla kylmällä pannulta (jos käytät pekonia, niiku mä, voit heittää pekoninkin kylmälle pannulle), sillä lämpiävä pannu saa nesteen irtoamaan sienistä. Kun sienet on kurtistuneet, voi pannulle (ei tarkke mikäli käytetty pekonia) ja sipulit sekä paprikat perään. Annoin muhia kohtuu lämmöllä kymmenisen minuuttia ja maustoin.

Lohipalan uunitin eilen ihan simppelisti 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tänään otin siitä vain nahkan veks ja paistoin värin pintaan. Paiston jälkeen ripotteilin pintaan reilusti seesamisuolaa.



Näillä eväin tuli masu täyteen ja hyvä mieli. Huomenissa tuassiinsa vapaapäivä töiden osalta ja kouluakin vain muutama tunti. Kova yritys on siis jo heti huomenna palailla asiaan muun muassa tuon seesamisuolan osalta. Samaan syssyyn voitaisiin postailla vähän toisenlaistakin lisuketta..

Palaillaan!

perjantai 31. tammikuuta 2014

Keittiön valloitusta ja muita kiiruita..


Morjesta pöytään! Viikko onkin taas vierähtänyt viime päivittelystä, mutta syyt "laiskotteluun" lienevät ihan ymmärrettävät. Muuttohommat on kutakuinkin loppusuoralla ja pikkuhiljaa ollaan päästy asettumaan uuteen asuinympäristöön. Suurin yksittäinen tekijä postaustahdin verkkaisuuteen on ollut puuttuva internetyhteys (tai on meillä ny ollu toi kännykän yhteys, mutta sillä ei paljon surffailla), mutta tänään vihdoin ja viimein Elisan asentajasetä palautti meidät nykyaikaan..

Kuten seuraavasta kollaasista näette on meillä Monan kanssa ollut hieman reviirikiistaa uudessa asunnossa. Lastaa apuna käyttäen sain kuin sainkin valloitettua keittiön itselleni, joten luvassa on siis jatkossakin ruokapostauksia. 


Herkkusieni-pekonipastaa.. Kanat ja muut kaverukset puuttuvat kuvista, sillä ne törkkäsin valurautapannussa uuniin muhimaan. Paljon on tosiaan tullut arkiruokaa laiteltua uusilla vehkeillä ja täytyy sanoa, että ihan pätevältä uusi keittiö vaikuttaa. Täytyy jossain vaiheessa tehdä tarkempaa postausta kodinkoneista yms. 

Menneenä viikonloppuna sain muuten kunnian osallistua Monan siivellä Nikonin ja Eatbestin  järkkäämään ruokakuvaus-/ ruoanvalmistusiltamaan Helsingissä. Tapahtumapaikkana oli opetus-/tapahtumakeittiö Kuura. Illan pääteemana oli ruokakuvauksen salat. Ihan mielenkiintoisia juttuja ja paljon uutta tuli myös opittua, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin illan parasta antia oli kyllä yhdessä loihdittu ateria ja sen nautiskelu. 

Kolmen ruokalajin menu koostui lohitartarpiffistä salaattipedillä, paahdetusta ankasta säräjuureksilla ja omenaisella kastikkeella sekä omenakompotista vaniljarahkavaahdolla. Suoritimme ruoanvalmistuksen pareittain osa-alueisiin jaettuna. Halukasta ankanpaistajaa tiedusteltaessa, olin tietysti ensimmäisenä käsi pystyssä. Iloisin mielin aloittelin ankanrinnan esivalmistelun, kunnes vakavoiduin, sillä olinhan tuolloin minulla oli vielä ankkapoikuus tallella.. Tarkoitan siis että en ollut aikaisemmin ankkaa kokkaillut..  


Ankan rintafileen valmistus olikin melkoisen yksinkertainen toimenpide ja voisinkin kerrata paahdettun ankan reseptin tähän työvaiheineen:

Paahdettua ankanrintaa 2 Eetua/ 4 Monaa
  • yhden ankan rintafileet (2kpl)
  • (meri)suolaa
Ankan filettä löytää Suomessa useimmiten vain pakastealtaasta, joten ensimmäinen projekti on lihan sulattaminen. Kun liha on suunnillee huoneenlämpöistä, viillellään fileen nahkapuolelle ristikko vain juuri ja juuri lihaan saakka. Ristikon ansiosta nahka ei kipristy paistettaessa. Viiltelyn jälkeen suolataan reippahasti fileen molemmat puolet..



Ankka paistetaan ennen uuniin laittoa molemmin puolin. Tärkeää on laittaa ankka kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin, jolloin lämpiävä pannu saa rasvan sulamaan ja rapsakoittaa nahkan herkulliseksi.
Kun ankka on molemmin puolin kullan ruskea lykätään se 150-175 asteiseen uuniin ja otetaan pois kun sisälämpötila on noin 54 astetta. Siis ankan, ei uunin ;).. Ennen esillepanoa ankan on hyvä antaa vetäytyä viitisen minuuttia.

Näin helppoa se siis oli! Ankan rinnat voi sitten nauttia vaikkapa uuniporkkanoiden (porkkanoiden mausteeks vois lisätä reilusti rakuunaa tai vaikkapa timjamia) ja jonkun makiahkon kastikkeen kanssa..

Ensi kertaan sitten vaan.. Palaillaan!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Puoli kiloa päivässä osa 1: uuniporkkanat

Voi, voi, voi, kun tässä on nyt kestänyt.. Muuttohommat ja internetittömyys ovat nyt häirinneet suuresti tätä blogistiurani alkua.

Mutta asiaan.. Ajattelin nyt aloitella tälläisen juttusarjan, jossa olisi tarkoituksena käsitellä erilaisia kasvislisäkkeitä/-ruokalajeja. Ohjeistukset tulevat olemaan helppoja ja niiden avulla puolen kilon kasvistavoitteen pitäisi olla helposti toteutettavissa (kokemusta on.. nimimerkillä: reilut kaksi kiloa(2kg!) erilaisia kasviksia/marjoja/hedelmiä päivässä). Ja eritoten, niille lukijoille (miehet?), jotka vieroksuvat kasviksia tai "ovat tehneet sopimuksen pupun kans", nämä ohjeet voivat tarjota ahaa-elämyksiä. Kasvikset ruokavaliossa eivät todellakaan tarkoita vain sitä kylmää, vettynyttä alkusalaattia, jota saa lounasbuffetissa..

Seuraavaa lisäkettä syön nykyisellään parikin kertaa päivässä, ensimmäinen erä lounaalla ja toinen iltasella munakkaan kanssa. Lanseeraan tässä yhteydessä myös tuon annoksen koko asteikon (Mona/Eetu), josta voi suuntaa antavasti päätellä reseptistä valmistuvan ruoan määrän. Asteikkoa voi lukea seuraavasti: Eetu syö paljon, Mona normaalisti..

Uuniporkkanat (feat. (valko)sipuli): 1 Eetu / 2 Monaa (lisäkkeeksi)

  • 1-2 porkkanaa (200g)
  • 1 sipuli (100g)
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • kookosöljyä
  • suolaa



Porkkana on raakanakin ihan jees, mutta itse en ainakaan jaksa niitä useampaa päivässä sellaisenaan järsiä. Tykkään muutenkin paljon enemmän lämpimästä kuin kylmästä ruoasta, joten porkkanakin joutaa mielestäni ihan hyvin uunin uhriksi..


Ennen uuniin menoa pyöräytän porkkanapalat ja sipulit valurautapannulla kookosöljyssä. Itse perustan paistorasvani käytön vain ja ainoastaan sen makuun. Sanotaan mitä sanotaan, mutta paistamiseen käytetty rasva maistuu ruoasta läpi. Kookosöljy sopii mielestäni erinomaisesti kasvisten paistamiseen ja eritoten porkkanoihin se tuo maukkaan vivahteen. Kananmunien paistoon kookosöljyä en sen sijaan suosittele (yök). Normaalisti käytän paistamiseen (luomu)voita tai voi-öljy sekoitusta..

Kun porkkanat ja muut härpäkkeet ovat ottaneet itseensä vähän väriä pannulla, pyöräytän joukkoon muutaman rouhaisun merisuolaa myllystä ja laitan koko setin uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Yksi parhaista jutskista tässä ruossa on muuten uunituksen jälkeen pannuun kiinni "palaneet" sipulit. Ne tulee ehdottomasti rapsutella lastalla irti pannusta ja lipaista suoraan suuhun (en tietty tarkoita mitään umpi kärähtäneitä sipulin paloja, vaan sellaisia, juuri täydellisesti pehmenneitä, makeita sipuliklönttejä pannun pohjalla).

Yritän jatkossa kirjoitella hieman tiiviimmällä tahdilla sen mitä töiden ja koulun lomassa ehdin. Kunhan nyt ensin saadaan tuo internetti skulaamaan normaalisti..

Palaillaan!

Ps. Valurautainen pannu lienee vuosikymmenten takaa, mutta pelittää nykyäänkin päivittäisessä käytössä erinomaisesti. Sen on käyttöömme lahjoittanut rakas appiukkoni, joka myöskin on ihan mukiin menevä kotikokki ;)..

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Muisteloita osa 2/2

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on jälleen aika palata sorvin ääreen.

Jaahas, mihinkäs me sitten jäätiinkään viime kerralla historiikin osalta? Taisin just kotiutua armeijasta ruipelona..

Armeijan jälkeen tosiaan asustelin vielä muutaman kuukauden kotosalla Varkaudessa ennen Turkuun muuttoa. Olin ennen armeijaan astumista hakenut hätäpäissäni opiskelupaikan Turun AMK:sta tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmasta autotekniikan suuntautumisvaihtoehdosta. Syyskuun alussa 2008 oli siis aika muuttaa Turkuun ja aloittaa opiskelijaelämä.

Elämä Turussa oli alkuun melko yksitoikkoista. Arjen täyttivät koulu, työt ja sali. Koulu ei tosin täysin tässä vaiheessa "napannut", sillä kiinnostus autoihin oli hieman karissut syystä tai toisesta armeija-aikana. Töitä tein koulun ohella keskustan pienessä K-kaupassa ja salilla käynnin aloitin heti Turkuun muutettuani. Tässä vaiheessa olin syömisongelman kanssa jo sen verran sinut, että tavoittelin saliharrastuksen kautta painonnousua ja pyrin opettelemaan kohtuutta niin ravinto, kuin treeni asioissa.

Ensimmäinen vuosi Turkulaisena kului siis melko aivottomasti. Koulu eteni ihan hyvin, töitä riitti ja harrastuksiakin oli. Nyt, kun tuota tilannetta jälkeenpäin mietin, olin ehkä jämähtänyt vähän paikalleni. Koulutus ei vastannut mielenkiinnonkohteitani eikä työnkuva ei vastannut unelma-ammattiani, mutta en silti tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan täysin..

Isäni irvaili minulla aina siitä, etten käynyt muiden opiskelijoiden tavoin juhlimassa tai osallistunut muutenkaan opiskelijarientoihin liiemmin. Iskä sanoi monta kertaa näin: "Eetu, luuletko sää oikeesti, että joku nainen tulee hakemaan sut kaupan kassalta?". Mona tuli..



En nyt aio tässä kertoa lässynlässyn tarinaa siitä, kuinka rakas puolisoni tuli ja asetti elämälleni taas suunnan. Hän sai minut uskomaan itseeni ja antoi rohkeutta toteuttaa unelmani kauppakorkeakoulusta. Rakkaani kanssa olen oppinut sen, että on turha vaan päivästä toiseen haaveilla paremmasta ja unelmoida. Unelmat on tehty saavutettaviksi ja ainoa keino siihen on ryhtyä toimeen heti eikä kohta. (oho taisin lipsauttaa lässynlässyt..)

Vuonna 2010 hain kauppakorkeaan ensimmäistä kertaa, mutta en vielä ensi yrittämällä päässyt sisään. Muu elämä eteni kuitenkin vauhdilla. Olimme Monan kanssa ostaneet ensimmäisen asuntomme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, elopainoa oli tullut lisää salin myötä ja insinööriopinnotkin maistuivat, sillä tiesin päämääräni enstistä selkeämmin. 2011 haku kauppikseen tuotti toivotun tuloksen ja aloitin syksyllä kauppatieteiden opinnot AMK:n ohessa. Syksyn aikataulu olikin melko kiireinen, tästä pitivät huolta kaksi päällekkäistä koulu, työt ja salilla käynti.

Hyppäys tähän hetkeen tapahtuu seuraavan laista reittiä: 2012 sain AMK opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi ja kauppis eteni hieman suunniteltua nopeammin. 2013 keväällä valmistuin autoinsinööriksi ja syksyllä tein heti perään kandin kauppakorkeaan. Kandin aiheena oli muuten terveellisten elintapojen vaikutus inhimilliseen pääomaan, joten kivasti sain yhdistettyä siinä mielenkiinnonkohteeni. Tuossa "lopputöiden"välissä sain muuten elämäni naisen.. Ja tässä sitä nyt ollaan, istun kotona ja kirjoittelen blogia.. kaikkea sitä..



Palatakseni vielä näiden historiikkejen alkuperäiseen päämäärään, elikkäs kiinnostukseni heräämiseen terveellisiä elintapoja ja ruokaa kohtaan, on sanottava, että armeijaa ennen tapahtunut elämäntaparemontti on ehdottomasti tärkein yksittäinen tekijä. Jälkikäteen tuumattuna olin kuitenkin muutama vuosi sitten vielä jokseenkin hakoteillä, mutta pikku hiljaa olen itse opiskellen saanut parempaa käsitystä etenkin itselleni sopivista hyvistä elintavoista. Asiaa on tietysti edesauttanut se, että rinnalla on ollut henkilö, joka arvostaa samoja asioita. Lisäksi rakas Anoppini(isolla), on muistuttanut siitä, että ravinto on paljon muutakin kuin pelkkiä mikro- ja makroravinteita ja ollut muutenkin iso inspiraation lähde eritoten ravintoasioissa.

(kuvat kesältä 2012 ja viime kesäl.. hups.. eikun viime Joulukuulta, tarkemmin 29.12.13!)

Siinäpäs sitä oli mennyttä ja nyt on aika keskittyä tulevaan. Toki jos teillä, rakkaat siellä ruudun toisella puolella, herää jotain kysymyksiä mistä tahansa, niin vastailen niihin enemmän kuin mielelläni.
Ensi viikolla palaillaan taas sitten ruoka-asioissa. Treeneistäkin voin jotain höpötellä, mikäli kysyntää löytyy..(?)