Food Republic

Opiskelemaan lähdin ja syömään päädyin. Tuohon lauseeseen voisi hyvinkin tiivistää ajatukseni tähän astisesta maailman valloituksestamme. Totta puhuakseni koulu ei ole vielä edes toden teolla alkanut, joten eiköhän tuokin lause tule muokkautumaan matkan varrella. Vähintäänkin muotoon, missä syöminen ja opiskelu ovat rinta rinnan priorisoitavia toimenpiteitä. ;)

Kuala Lumpur on ruoasta diggailevan mekka. Koska intialaiset, kiinalaiset ja malesialaiset asustelevat alueella sopusoinnussa keskenään, koostuu paikallinen ruokatarjonta hyvin pitkälti näiden kansakuntien ruokakulttuureista. "Paikallinen ruoka" -tittelin alta voikin siis nauttia kaikkea nasi lemakista, char kwey teowin kautta tikka masalaan. 

Ulkoruokinta on hyvin edullista ja oikeastaan tulisi halvemmaksi vain syödä ulkona, kuin kokkailla itse. Varsinkin katukeittiöt, ruokakojut ja "ravintolamaailmat" ovat puoli-ilmaisia ja niissä ruoka on yleensä silti laadukasta ja maistuu erinomaiselta. Food court saattaa suomalaiseen korvaan kuulostaa hieman vastenmieliseltä pikaruoan kehdolta, mutta todellisuus on ainakin täällä toista. Useimmiten ostoskeskuksien food courtit ovat täällä myös paikallisten suosiossa ja tähän astiset ruokailukokemuksemme ovat olleet laadultaan ja maultaan vertaansa vailla. 

Tällä kertaa ajattelin tutustuttaa teidät hieman lähemmin Pavilion ostoskeskuksen Food Republiciin, johon olemme Monan kanssa tutustuneet jo melkoisen kattavasti. Eipä taida montaa ravintellia alueella enää olla, jossa emme olisi lounaalla poikenneet. Alueena FR ei ole suuren suuri ja se sijaitsee ostarin pohjakerroksessa. Alueen ympärillä on varsinaisia ravintoloita, joissa ruokailu on kallimpaa ja "fiinimpää", noin kymmenkunta, mutta varsinainen ravintolamaailma rajoittuu noin 20 pikkukojun rajoittamaksi hullun myllyksi. Alueelle ei ole yhtään kansainvälistä pikaruokaketjua, vaan kaikki kojut keskityvät omiin teemoihinsa, ruokakulttuureihinsa tai muihin valttikortteihinsa. Alueelta löytyy siis thaimaalaista, nepalilaista, vietnamilaista, korealaista, japanilaista, länsimaista ruokaa. Tämän lisäksi on omat kioskinsa kasvissyöjille, grilliruoan ystäville, nasi lemak variaatioille sekä "clay pot" ja "hot pan" annoksille. 

Omat suosikkini alueelta ovat ehdottomasti Sarawak kojun beef kway teow, Teppayaki ravintolan koko tarjonta ja Scissor Cutin buffet. Beef kway teow on kaikessa yksinkertaisuudessaan pikapaistettua riisinuudelia, naudanlihalla, kananmunalla ja kasviksilla. Perinteisempi versio samasta annoksesta on Char kway teow, jossa naudan lihan sijaan käytetään variaatiosta riippuen kanaa, vaihtelevia mereneläviä ja possun lardia, eli puhdasta läskiä. Annos on lähtöjään ollutkin kalastajien iltamättö koko päivän kestäneen vesillä olon jälkeen. Nuudelit paistettiin perinteisesti juurikin sian ihrassa, millä taattiin riittävä energian saanti fyysisesti aktiivisille merimiehille. Ei siis mikään diettiruoka, mutta eihän sitä dietillä ollakkaan. :)

Teppan on japania ja meinaa metallilevyä. Yaki on myöskiä japanilaa ja tarkoittaa grillaamista tai paistamista. Teppanyaki ravintolassa ruoka paistetaankin loogisesti metallitasolla asiakkaan nenun edessä. Ruokailukokemus saa paljon lisä sisältöä, kun ruoan valmistumista saa katsella odottaessa ja ihmetellä kokkien tohinaa lastojensa kanssa. Food courtin Teppanyaki tarjoaa lounasaikaan kattavan valikoiman lihaa, kanaa ja kasviksia, joiden ohella saa riisiä, kasviksia ja huljukupin(?!).. tai siis keiton.. Huljukuppi inside huumori juontaa juurensa siitä, että todellakin luultiin aluksi Monan kanssa että kirkas keitto, jota paikalliset ruoan ohella nauttivat, oli tarkoitettu sormien huuhteluun ruokailun päätteeksi. Vaikka paikalliset usein paljain käsin syövätkin, oltais me voitu vähän katseita saada, mikäli olisimme pyöräyttäneet nyrkkimme ranteita myöten keittokulhossa ja ravistelleet kätemme kuiviksi siinä tiskin äärellä. ;) Tarkemman postauksen Teppanyaki vierailustamme voitte lukea allekirjoittaneen tekemänä Monan blokista täältä!

Itselleni ulkoruokinta on aina ollut jollain tapaa merkityksellistä. Nuorempana, vielä kotosalla asuessani, ravintolassa käytiin yleensä vain merkkipäivinä tai juhlapyhinä. Myöskin näin vanhemmiten ulkona syömiset ovat koululounasta lukuun ottamatta rajoittuneet noin pari kolme kertaa kuukaudessa tapahtuviin poikkeustilanteisiin. Täällä Malesiassa syömme ulkona päivittäin, sillä kuten alussa mainitsin ruoka on jopa edullisempaa nauttia ulkona, kuin valmistaa itse kotona. Toisinaan sitä haluaa kuitenkin vaikuttaa itse myös lounaansa sisältöön pala palalta ja olla oikeasti tietoinen annoksensa sisällöstä. Tällöin kuvaan astuu Scissor´s cutin buffettarjonta. Vitriinistä saa koostaa annoksensa juuri haluamistaan raaka-aineista. Tarjolla on proteiinin lähteitä eri muodoissaan ja lukuisia kasvislisukkeita. Annokset hinnoitellaan valintojen perusteella ja esimerkiksi setti riisillä, kahdella kasvislaadulla ja kanalla kustantaa 8,5 ringittiä (rapiat 2€).

Siinäpäs sitä olisi pikainen katsaus KLn lounastarjontaan. Kannustan kaikkia ennakkoluulottomasti astumaan reissatessa ostareiden ravintola-alueelle ja katsastamaan paikan tarjonnan. Mikäli paikalla on paljon paikallisia ja tila näyttää kaoottiselta, niin joukkoon vaan rohkeasti, sillä merkit lupaavat hyvää.

Paljon on vielä kerrottavaa ja koko ajan koetaan lisää. Pysykäähän linjoilla, niin palataan taas mahdollisimman pikaisesti uusien tarinoiden kera. See ya!!

Selamat datang kembali (Welcome back)

Hei.. hävettää.. naurattaa.. ja tuntuu muutenkin hassulta. Uskallanko enää sanoa, että täällä ollaan taas. Noin 11kk on kulunut viimeisimmästä postauksesta ja varmasti moni teistä uskoi, toivoi tai pelkäsi tarinoideni olevan lopullisesti ohitse. Toisaalta olenhan minä koko ajan vaikuttanut tuolla rakkaan vaimokkeeni blogin taustalla, mutta eihän se nyt ole sama asia, kuin täysin omien postausten raapustaminen. Pahoittelut kuitenkin kaikille tasaisesti muun muassa vastaamattomista kommenteista ja tyhjistä vierailuista täällä blogin puolella. Anteeksi pyydän myös paluutani jo tässä vaiheessa kaikilta kritisoijilta ja hatereilta. ;)

Tällä hetkellä vaikutamme Malesiassa, tarkemmin sanottuna Kuala Lumpurissa. Tarkoituksenamme on vaihto-opiskella tuleva kevät UPM yliopistolla, suorittaa sekalainen kurssikokonaisuus ja kierrellä ympäri Aasiaa siinä sivussa. Ensimmäinen kuukausi on vierähtänyt päättömän nopeasti ja vasta nyt alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään todeksi kaiken mitä ympärillään näkee ja kokee. Ensi silmäyksellä Aasia vaikuttaa mahtavalta! Ilmapiiri ja ihmiset ovat ystävällisiä ja rennon rempseitä, nähtävää on valtavasti, paikallinen kulttuuri lumoaa ja päivä päivältä opin enemmän ja enemmän näkökulmia asioista, joita ennen pidin itsestään selvyyksinä.

Ruoka, tuo ihmisiä ympäri maailmaa yhdistävä tekijä, jonka ympärille tämäkin blogi on ennen vahvasti rakentunut, on yksi parhaimmista asioista KL:ssä. Paikalliset ovat myös ylpeitä ja kiinnostuneita omasta ruokakulttuuristaan. Totesinkin tässä muutama päivä takaperin Monalle, kuinka Suomessa yksi on kiinnostunut autoista, toinen urheilusta ja kolmas tekniikasta. Täällä taas tuntuu, että kaikki ovat kiinnostuneita ruoasta ja uskonnosta. Minusta se on hienoa, että intohimo on noin jaettua. Jaettu ilo on paras ilo! :)

Yksi iso syy blogi paluuseeni on asioiden tallentaminen ja tarinoiden jakaminen vaihtomme ajalta. Tavoitteenani oli pitää päiväkirjaa koko kevään ajan, mutta tuo tavoite kaatui ensimmäisen kahden viikon jälkeen. Aikaa ja jaksamista ei vain tuntunut riittävän ajatusten kertaamiselle ja ylöskirjaamiselle. Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, kuinka paljon kerrottavaa minulla olisi ja asioita, joita haluaisin itse muistella vuosien päästä. Tottakai sitten, kun me Monan kanssa istumme keinustuoleissamme terassillamme missä lie meren rannalla, muistelemme vaihtoamme, mutta yksityiskohdat on mukava tallentaa kaiken varalta. Tämä blogi saa siis jatkossa toimittaa päiväkirjan virkaa ja toivottavasti se myös tarjoaa jotain teille muillekkin. 

En lupaa kirjoitella päivittäin, mutta nyt aikaa tuntuu silloin tällöin liikenevän, kun on pelkästään koulu hoidettavana. Edelleen ruoka tulee varmasti olemaan suuressa osassa tarinoitani. Tällä kertaa en kuitenkaan julkaise reseptiikkaa, vaan hämmästelen, ihmettelen ja omaksun parhaani mukaan paikallista sapuska kulttuuria. Tähän mennessä olen oppinut jo riisin todellisen tarkoituksen osana ateriaa, sekä se ettei satay vartaita todellakaan syödä riisin kera. Lisäksi Monankin blogissa ihmettelemäni liemi-/keittomysteeri alkaa pikkuhiljaa selviämään. Kaikesta kertoilen myöhemmin lisää yksityiskohtaisempien postausten ohella. Keep on waiting.. ;)