Selamat datang kembali (Welcome back)

Hei.. hävettää.. naurattaa.. ja tuntuu muutenkin hassulta. Uskallanko enää sanoa, että täällä ollaan taas. Noin 11kk on kulunut viimeisimmästä postauksesta ja varmasti moni teistä uskoi, toivoi tai pelkäsi tarinoideni olevan lopullisesti ohitse. Toisaalta olenhan minä koko ajan vaikuttanut tuolla rakkaan vaimokkeeni blogin taustalla, mutta eihän se nyt ole sama asia, kuin täysin omien postausten raapustaminen. Pahoittelut kuitenkin kaikille tasaisesti muun muassa vastaamattomista kommenteista ja tyhjistä vierailuista täällä blogin puolella. Anteeksi pyydän myös paluutani jo tässä vaiheessa kaikilta kritisoijilta ja hatereilta. ;)

Tällä hetkellä vaikutamme Malesiassa, tarkemmin sanottuna Kuala Lumpurissa. Tarkoituksenamme on vaihto-opiskella tuleva kevät UPM yliopistolla, suorittaa sekalainen kurssikokonaisuus ja kierrellä ympäri Aasiaa siinä sivussa. Ensimmäinen kuukausi on vierähtänyt päättömän nopeasti ja vasta nyt alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään todeksi kaiken mitä ympärillään näkee ja kokee. Ensi silmäyksellä Aasia vaikuttaa mahtavalta! Ilmapiiri ja ihmiset ovat ystävällisiä ja rennon rempseitä, nähtävää on valtavasti, paikallinen kulttuuri lumoaa ja päivä päivältä opin enemmän ja enemmän näkökulmia asioista, joita ennen pidin itsestään selvyyksinä.

Ruoka, tuo ihmisiä ympäri maailmaa yhdistävä tekijä, jonka ympärille tämäkin blogi on ennen vahvasti rakentunut, on yksi parhaimmista asioista KL:ssä. Paikalliset ovat myös ylpeitä ja kiinnostuneita omasta ruokakulttuuristaan. Totesinkin tässä muutama päivä takaperin Monalle, kuinka Suomessa yksi on kiinnostunut autoista, toinen urheilusta ja kolmas tekniikasta. Täällä taas tuntuu, että kaikki ovat kiinnostuneita ruoasta ja uskonnosta. Minusta se on hienoa, että intohimo on noin jaettua. Jaettu ilo on paras ilo! :)

Yksi iso syy blogi paluuseeni on asioiden tallentaminen ja tarinoiden jakaminen vaihtomme ajalta. Tavoitteenani oli pitää päiväkirjaa koko kevään ajan, mutta tuo tavoite kaatui ensimmäisen kahden viikon jälkeen. Aikaa ja jaksamista ei vain tuntunut riittävän ajatusten kertaamiselle ja ylöskirjaamiselle. Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, kuinka paljon kerrottavaa minulla olisi ja asioita, joita haluaisin itse muistella vuosien päästä. Tottakai sitten, kun me Monan kanssa istumme keinustuoleissamme terassillamme missä lie meren rannalla, muistelemme vaihtoamme, mutta yksityiskohdat on mukava tallentaa kaiken varalta. Tämä blogi saa siis jatkossa toimittaa päiväkirjan virkaa ja toivottavasti se myös tarjoaa jotain teille muillekkin. 

En lupaa kirjoitella päivittäin, mutta nyt aikaa tuntuu silloin tällöin liikenevän, kun on pelkästään koulu hoidettavana. Edelleen ruoka tulee varmasti olemaan suuressa osassa tarinoitani. Tällä kertaa en kuitenkaan julkaise reseptiikkaa, vaan hämmästelen, ihmettelen ja omaksun parhaani mukaan paikallista sapuska kulttuuria. Tähän mennessä olen oppinut jo riisin todellisen tarkoituksen osana ateriaa, sekä se ettei satay vartaita todellakaan syödä riisin kera. Lisäksi Monankin blogissa ihmettelemäni liemi-/keittomysteeri alkaa pikkuhiljaa selviämään. Kaikesta kertoilen myöhemmin lisää yksityiskohtaisempien postausten ohella. Keep on waiting.. ;)