Keittiön valloitusta ja muita kiiruita..

Morjesta pöytään! Viikko onkin taas vierähtänyt viime päivittelystä, mutta syyt "laiskotteluun" lienevät ihan ymmärrettävät. Muuttohommat on kutakuinkin loppusuoralla ja pikkuhiljaa ollaan päästy asettumaan uuteen asuinympäristöön. Suurin yksittäinen tekijä postaustahdin verkkaisuuteen on ollut puuttuva internetyhteys (tai on meillä ny ollu toi kännykän yhteys, mutta sillä ei paljon surffailla), mutta tänään vihdoin ja viimein Elisan asentajasetä palautti meidät nykyaikaan..

Kuten seuraavasta kollaasista näette on meillä Monan kanssa ollut hieman reviirikiistaa uudessa asunnossa. Lastaa apuna käyttäen sain kuin sainkin valloitettua keittiön itselleni, joten luvassa on siis jatkossakin ruokapostauksia. 

Herkkusieni-pekonipastaa.. Kanat ja muut kaverukset puuttuvat kuvista, sillä ne törkkäsin valurautapannussa uuniin muhimaan. Paljon on tosiaan tullut arkiruokaa laiteltua uusilla vehkeillä ja täytyy sanoa, että ihan pätevältä uusi keittiö vaikuttaa. Täytyy jossain vaiheessa tehdä tarkempaa postausta kodinkoneista yms. 

Menneenä viikonloppuna sain muuten kunnian osallistua Monan siivellä Nikonin ja Eatbestin  järkkäämään ruokakuvaus-/ ruoanvalmistusiltamaan Helsingissä. Tapahtumapaikkana oli opetus-/tapahtumakeittiö Kuura. Illan pääteemana oli ruokakuvauksen salat. Ihan mielenkiintoisia juttuja ja paljon uutta tuli myös opittua, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin illan parasta antia oli kyllä yhdessä loihdittu ateria ja sen nautiskelu. 

Kolmen ruokalajin menu koostui lohitartarpiffistä salaattipedillä, paahdetusta ankasta säräjuureksilla ja omenaisella kastikkeella sekä omenakompotista vaniljarahkavaahdolla. Suoritimme ruoanvalmistuksen pareittain osa-alueisiin jaettuna. Halukasta ankanpaistajaa tiedusteltaessa, olin tietysti ensimmäisenä käsi pystyssä. Iloisin mielin aloittelin ankanrinnan esivalmistelun, kunnes vakavoiduin, sillä olinhan tuolloin minulla oli vielä ankkapoikuus tallella.. Tarkoitan siis että en ollut aikaisemmin ankkaa kokkaillut..  

Ankan rintafileen valmistus olikin melkoisen yksinkertainen toimenpide ja voisinkin kerrata paahdettun ankan reseptin tähän työvaiheineen:

Paahdettua ankanrintaa 2 Eetua/ 4 Monaa

• yhden ankan rintafileet (2kpl)
• (meri)suolaa

Ankan filettä löytää Suomessa useimmiten vain pakastealtaasta, joten ensimmäinen projekti on lihan sulattaminen. Kun liha on suunnillee huoneenlämpöistä, viillellään fileen nahkapuolelle ristikko vain juuri ja juuri lihaan saakka. Ristikon ansiosta nahka ei kipristy paistettaessa. Viiltelyn jälkeen suolataan reippahasti fileen molemmat puolet..

Ankka paistetaan ennen uuniin laittoa molemmin puolin. Tärkeää on laittaa ankka kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin, jolloin lämpiävä pannu saa rasvan sulamaan ja rapsakoittaa nahkan herkulliseksi.
Kun ankka on molemmin puolin kullan ruskea lykätään se 150-175 asteiseen uuniin ja otetaan pois kun sisälämpötila on noin 54 astetta. Siis ankan, ei uunin ;).. Ennen esillepanoa ankan on hyvä antaa vetäytyä viitisen minuuttia.

Näin helppoa se siis oli! Ankan rinnat voi sitten nauttia vaikkapa uuniporkkanoiden (porkkanoiden mausteeks vois lisätä reilusti rakuunaa tai vaikkapa timjamia) ja jonkun makiahkon kastikkeen kanssa..

Ensi kertaan sitten vaan.. Palaillaan!

Puoli kiloa päivässä osa 1: uuniporkkanat

Voi, voi, voi, kun tässä on nyt kestänyt.. Muuttohommat ja internetittömyys ovat nyt häirinneet suuresti tätä blogistiurani alkua.

Mutta asiaan.. Ajattelin nyt aloitella tälläisen juttusarjan, jossa olisi tarkoituksena käsitellä erilaisia kasvislisäkkeitä/-ruokalajeja. Ohjeistukset tulevat olemaan helppoja ja niiden avulla puolen kilon kasvistavoitteen pitäisi olla helposti toteutettavissa (kokemusta on.. nimimerkillä: reilut kaksi kiloa(2kg!) erilaisia kasviksia/marjoja/hedelmiä päivässä). Ja eritoten, niille lukijoille (miehet?), jotka vieroksuvat kasviksia tai "ovat tehneet sopimuksen pupun kans", nämä ohjeet voivat tarjota ahaa-elämyksiä. Kasvikset ruokavaliossa eivät todellakaan tarkoita vain sitä kylmää, vettynyttä alkusalaattia, jota saa lounasbuffetissa..

Seuraavaa lisäkettä syön nykyisellään parikin kertaa päivässä, ensimmäinen erä lounaalla ja toinen iltasella munakkaan kanssa. Lanseeraan tässä yhteydessä myös tuon annoksen koko asteikon (Mona/Eetu), josta voi suuntaa antavasti päätellä reseptistä valmistuvan ruoan määrän. Asteikkoa voi lukea seuraavasti: Eetu syö paljon, Mona normaalisti..

Uuniporkkanat (feat. (valko)sipuli): 1 Eetu / 2 Monaa (lisäkkeeksi)

• 1-2 porkkanaa (200g)
• 1 sipuli (100g)
• 2-3 valkosipulin kynttä
• kookosöljyä
• suolaa

Porkkana on raakanakin ihan jees, mutta itse en ainakaan jaksa niitä useampaa päivässä sellaisenaan järsiä. Tykkään muutenkin paljon enemmän lämpimästä kuin kylmästä ruoasta, joten porkkanakin joutaa mielestäni ihan hyvin uunin uhriksi..

Ennen uuniin menoa pyöräytän porkkanapalat ja sipulit valurautapannulla kookosöljyssä. Itse perustan paistorasvani käytön vain ja ainoastaan sen makuun. Sanotaan mitä sanotaan, mutta paistamiseen käytetty rasva maistuu ruoasta läpi. Kookosöljy sopii mielestäni erinomaisesti kasvisten paistamiseen ja eritoten porkkanoihin se tuo maukkaan vivahteen. Kananmunien paistoon kookosöljyä en sen sijaan suosittele (yök). Normaalisti käytän paistamiseen (luomu)voita tai voi-öljy sekoitusta..

Kun porkkanat ja muut härpäkkeet ovat ottaneet itseensä vähän väriä pannulla, pyöräytän joukkoon muutaman rouhaisun merisuolaa myllystä ja laitan koko setin uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Yksi parhaista jutskista tässä ruossa on muuten uunituksen jälkeen pannuun kiinni "palaneet" sipulit. Ne tulee ehdottomasti rapsutella lastalla irti pannusta ja lipaista suoraan suuhun (en tietty tarkoita mitään umpi kärähtäneitä sipulin paloja, vaan sellaisia, juuri täydellisesti pehmenneitä, makeita sipuliklönttejä pannun pohjalla).

Yritän jatkossa kirjoitella hieman tiiviimmällä tahdilla sen mitä töiden ja koulun lomassa ehdin. Kunhan nyt ensin saadaan tuo internetti skulaamaan normaalisti..

Palaillaan!

Ps. Valurautainen pannu lienee vuosikymmenten takaa, mutta pelittää nykyäänkin päivittäisessä käytössä erinomaisesti. Sen on käyttöömme lahjoittanut rakas appiukkoni, joka myöskin on ihan mukiin menevä kotikokki ;)..

Muisteloita osa 2/2

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen on jälleen aika palata sorvin ääreen.

Jaahas, mihinkäs me sitten jäätiinkään viime kerralla historiikin osalta? Taisin just kotiutua armeijasta ruipelona..

Armeijan jälkeen tosiaan asustelin vielä muutaman kuukauden kotosalla Varkaudessa ennen Turkuun muuttoa. Olin ennen armeijaan astumista hakenut hätäpäissäni opiskelupaikan Turun AMK:sta tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmasta autotekniikan suuntautumisvaihtoehdosta. Syyskuun alussa 2008 oli siis aika muuttaa Turkuun ja aloittaa opiskelijaelämä.

Elämä Turussa oli alkuun melko yksitoikkoista. Arjen täyttivät koulu, työt ja sali. Koulu ei tosin täysin tässä vaiheessa "napannut", sillä kiinnostus autoihin oli hieman karissut syystä tai toisesta armeija-aikana. Töitä tein koulun ohella keskustan pienessä K-kaupassa ja salilla käynnin aloitin heti Turkuun muutettuani. Tässä vaiheessa olin syömisongelman kanssa jo sen verran sinut, että tavoittelin saliharrastuksen kautta painonnousua ja pyrin opettelemaan kohtuutta niin ravinto, kuin treeni asioissa.

Ensimmäinen vuosi Turkulaisena kului siis melko aivottomasti. Koulu eteni ihan hyvin, töitä riitti ja harrastuksiakin oli. Nyt, kun tuota tilannetta jälkeenpäin mietin, olin ehkä jämähtänyt vähän paikalleni. Koulutus ei vastannut mielenkiinnonkohteitani eikä työnkuva ei vastannut unelma-ammattiani, mutta en silti tehnyt mitään muuttaakseni tilannetta. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti elämäni suunnan täysin..

Isäni irvaili minulla aina siitä, etten käynyt muiden opiskelijoiden tavoin juhlimassa tai osallistunut muutenkaan opiskelijarientoihin liiemmin. Iskä sanoi monta kertaa näin: "Eetu, luuletko sää oikeesti, että joku nainen tulee hakemaan sut kaupan kassalta?". Mona tuli..

En nyt aio tässä kertoa lässynlässyn tarinaa siitä, kuinka rakas puolisoni tuli ja asetti elämälleni taas suunnan. Hän sai minut uskomaan itseeni ja antoi rohkeutta toteuttaa unelmani kauppakorkeakoulusta. Rakkaani kanssa olen oppinut sen, että on turha vaan päivästä toiseen haaveilla paremmasta ja unelmoida. Unelmat on tehty saavutettaviksi ja ainoa keino siihen on ryhtyä toimeen heti eikä kohta. (oho taisin lipsauttaa lässynlässyt..)

Vuonna 2010 hain kauppakorkeaan ensimmäistä kertaa, mutta en vielä ensi yrittämällä päässyt sisään. Muu elämä eteni kuitenkin vauhdilla. Olimme Monan kanssa ostaneet ensimmäisen asuntomme kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, elopainoa oli tullut lisää salin myötä ja insinööriopinnotkin maistuivat, sillä tiesin päämääräni enstistä selkeämmin. 2011 haku kauppikseen tuotti toivotun tuloksen ja aloitin syksyllä kauppatieteiden opinnot AMK:n ohessa. Syksyn aikataulu olikin melko kiireinen, tästä pitivät huolta kaksi päällekkäistä koulu, työt ja salilla käynti.

Hyppäys tähän hetkeen tapahtuu seuraavan laista reittiä: 2012 sain AMK opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi ja kauppis eteni hieman suunniteltua nopeammin. 2013 keväällä valmistuin autoinsinööriksi ja syksyllä tein heti perään kandin kauppakorkeaan. Kandin aiheena oli muuten terveellisten elintapojen vaikutus inhimilliseen pääomaan, joten kivasti sain yhdistettyä siinä mielenkiinnonkohteeni. Tuossa "lopputöiden"välissä sain muuten elämäni naisen.. Ja tässä sitä nyt ollaan, istun kotona ja kirjoittelen blogia.. kaikkea sitä..

Palatakseni vielä näiden historiikkejen alkuperäiseen päämäärään, elikkäs kiinnostukseni heräämiseen terveellisiä elintapoja ja ruokaa kohtaan, on sanottava, että armeijaa ennen tapahtunut elämäntaparemontti on ehdottomasti tärkein yksittäinen tekijä. Jälkikäteen tuumattuna olin kuitenkin muutama vuosi sitten vielä jokseenkin hakoteillä, mutta pikku hiljaa olen itse opiskellen saanut parempaa käsitystä etenkin itselleni sopivista hyvistä elintavoista. Asiaa on tietysti edesauttanut se, että rinnalla on ollut henkilö, joka arvostaa samoja asioita. Lisäksi rakas Anoppini(isolla), on muistuttanut siitä, että ravinto on paljon muutakin kuin pelkkiä mikro- ja makroravinteita ja ollut muutenkin iso inspiraation lähde eritoten ravintoasioissa.

(kuvat kesältä 2012 ja viime kesäl.. hups.. eikun viime Joulukuulta, tarkemmin 29.12.13!)

Siinäpäs sitä oli mennyttä ja nyt on aika keskittyä tulevaan. Toki jos teillä, rakkaat siellä ruudun toisella puolella, herää jotain kysymyksiä mistä tahansa, niin vastailen niihin enemmän kuin mielelläni.
Ensi viikolla palaillaan taas sitten ruoka-asioissa. Treeneistäkin voin jotain höpötellä, mikäli kysyntää löytyy..(?)

Omeletti

Ennen historiikin toista osaa lienee sopivaa aloittaa taival ruokapostausten osalta..

Munakas, hienommin lausuttuna omeletti, on ollut vakio iltapalani jo vuosien ajan. Lukuisia variaatioita on tullut aikojen saatossa koitettua ja lopun viimeksi tämä nykyinen versio alkaakin jo hipoa täydellisyyttä.. :)

Kananmunat ja niistä valmistetut "johdannaiset" omat muuten mitä mainiointa sapuskaa ennen nukkumaan menoa. Munissa on runsaasti proteiinia ja rasvaa (molempia n. 7g/muna). Proteiinit muun muassa auttavat kehoa palautumaan päivän rasituksesta ja rasvat hidastavat proteiinin imeytymistä siten, että ravintoa riittää sulateltavaksi pitkälle yöhön.

Kaloreiden vähentämiseksi olen kuullut toisten nauttivan munistaan vain valkuaiset. On totta, että valkuaisessa on paljon vähemmän energiaa, sillä se ei juurikaan sisällä rasvaa. Hyvän laatuista rasvaa reippahasti sisältävä keltuainen kuitenkin sisältää myös runsaasti vitamiineja, joten sitä ei mielestäni kannata jättää syömättä.

Munakkaan ohella syön aina aimo annoksen salaattia, uuniporkkanoita, raejuustoa ja palan ruisleipää. Iltapalani on siis oikeastaan paremminkin illallinen, sen verran reilu annos tulee syötyä. Kaikille runsas iltasyöminen ei sovi, ja täysi maha valvottaa. Jos tunnistat itsesi edellisestä, voi munakkaan toki nauttia mihin vuorokauden aikaan tahansa. Omalla kohdallani suuri annos ruokaa ei haittaa yöunia, vaikka välillä syöminen tapahtuu vasta klo 22.30 (unille viim. 23.30).

Omeletti aka täytetty munakas:

- siivu pekonia

- 100g parsakaalia (pakaste)

- 2 kananmunaa

- 2rkl maitoa/ruokakermaa

- 1 tomaatti

- tuoretta basilikaa

- 15-25g juustoa (parmesaani skulaa loistavasti)

- (meri)suolaa, valko- ja mustapippuria, valkosipulijauhetta

Ensin laitan pekonisiivun kylmälle pannulle ja laitan levyn lämpenemään suunnilleen keskilämmölle. Samalla laitan parsakaalit mikroon täydelle teholle pariksi kolmeksi minuutiksi. Kun pannu lämpiää ja pekoni alkaa rapsakoitumaan, nostan sen hetkeksi sivuun ja heitän mikrotetut parsakaalit pannulle ottamaan väriä pintaansa pekonista irronneeseen rasvaan. Viipaloin pekonin, heitän sen takaisin parsakaalin joukkoon. Maustan sekoituksen suolalla ja pippureilla. Possun ja parsan pannuttelun ohella sekoitan lasissa kaksi kananmunaa, tilkan maitoa tai kermaa ja mausteet. Vatkaan kevyesti ja kippaan munakasmassan pannulle parsan ja pekonin päälle. Kansi pannuun ja levy pykälää pienemmälle.

Kun munakas on toiselta puolen paistunut, heitän sen ympäri. Kyllä, heitän.. Voit toki käyttää pannunkantta tai lautasta apuna, mutta lastalla munakas usein hajoaa. Kun munakas on käännetty asettelen toiselle puolelle tomaattiviipaleita, silputtua basilikaa, valkosipulijauhetta ja juustoa. Taas kansi päälle ja ootellaan hetki, jotta juusto sulaa. Kansi pois, imaistaan ihanaa tuoksua ja taitetaan toinen puoli varovasti lastalla täytteiden päälle. Enää liu´utus lautasella ja -tadaa- omeletti on valmis!

Omelettia duunatessa kompastuskivenä voi olla oikeastaan vain se, että käyttää liian kuumaa pannua ja munat kärähtää. Maltti on siis valttia..

Munakastahan voi sitten tuunata ihan miten vain omaan makuun sopivaksi. Täytteitä voi vaihdella, munakasmassaan voi lisätä esim. pakastepinaattia, parsat ja pekonit voi lisätä täytteeksi ja käyttää massaan vain munat+nesteen.. Vaihtoehtoja on rajattomasti!

Loppuun vielä mainittakoon se, että vaikka monet puhuvat munien ja kohonneen kolesterolin yhteydestä, ei tätä yhteyttä pidetä nykytutkimusten valossa enää todellisenä. Oma näkökantani on se, että mikäli sinulla ei ole korkea kolesteroli, tai se ei ole sukuvika, niin munia voi syödä huoletta vaikka päivittäin.

Seuraavalla kerralla jatketaan sit historiikkia.

Kuulemiin!

Katsaus historiaan osa 1/2

Heti "uran" alkuun lienee sopivaa kertoa, kuinka elämäni on edennyt tähän pisteeseen, jossa terveelliset elintavat ja ruoanlaitto ovat niin suuri osa arkea, että niistä toivottavasti riittää kerrottavaa tänne blogin puolellekkin.

Ihan lapsuuteen ei nyt sentään tarvitse mennä, mutta kerrottakoon se, että ennen vuotta 2006 ei minulla ollut juurikaan tietoa terveellisestä ravinnosta saati sen merkityksestä. Liikuntapuolella sen sijaan olen ollut kohtuu aktiivinen aina. Olen harrastanut paljon sekä joukkue- että yksilölajeja, esimerkkeinä kymmenen vuotta jääkiekkoa Varkauden kiekkoseurassa ja useamman vuoden painit Varkauden Tarmossa. Painissa olinkin ikäluokkani ykkösiä, mikä tosin saattoi johtua siitä, että elopainoa oli tuolloin toista kymmentä kiloa muita ikäisiäni enemmän. Olin siis hieman pyöreä lapsi..

Lapsen pyöreys muuttui nuoren pyöreydeksi. Pelkkä liikunta ei toiminut painonhallinnassa, vaan iän myötä ylipainoa kertyi pikku hiljaa huomaamatta. Homma konkretisoitui kun lopetin jääkiekon peluun ja oikeastaan kaiken muunkin liikunnan syksyllä 2006. Syyksi voisin väittää jääkiekossa saamani olemattoman peliajan, sekä kalliit lisenssimaksut tai sitten syksyn ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen, mutta todellisuudessa syy oli oma laiskuuteni ja mukavuuden halu.

Ruokailutottumuksia en sen sijaan muuttanut vaikka liikunta jäi. Ehei.. Aikaan syömiseen jäi vain entistä enemmän. Lopullinen niitti elämätapamuutokselle tapahtui Jouluna 2006, kun rakas isäni hienostuneesti vihjasi tukevoitumisestani ja hyppäsin vaa´alle. Mittari värähti lukemaan, joka kertoi syksyn aikana kertyneet rapiat 15 kiloa elopainoa. Painoa oli tuolloin vajaa 110 kiloa, mikä tälläiseen 175 senttiseen varteen on melko runsaasti. Samalla hetkellä tein päätöksen laihduttamisesta, mutta vasta Joulun jälkeen..

Uskokaa tai älkää, tämä niin cliseinen päätös piti ja heti vuodenvaihteen alkoi uusi suunta elämässäni. Pienet asia tekivät kokonaisuuden. Jätin turhat herkut pois ruokavaliosta ja söin säännöllisesti perus kotiruokaa (äitini, joka myös on erittäin rakas, on aina laittanut kotonamme hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta omaa hölmöyttäni söin aikaisemmin sen ohella kaiken maailman moskaa). Lisäksi aloin taas liikkumaan säännöllisesti. Kuntosalitouhut tulivat kuviohin, kävin paljon uimassa ja painon laskettua siirryin kävelystä pikkuhiljaa hölkkäilyyn. Tulokset puhuivat puolestaan ja astuessani armeijan harmaisiin kesällä 2007 painoa oli karissut lähes 30 kiloa ilman kaloreiden laskemista tai yltiöpäistä liikuntaa.

Puolustusvoimissa jokin kuitenkin muuttui. Tarkkailin ruokailujani entistä kriittisemmin ja aloin laskemaan kaloreita. Kaikki ylimääräinen oli kielletty, mukaan lukien "höttöhiilarit", kuten peruna, pasta, riisi, jne. Tämä tarkoitti armeijan ruoilla sitä, että söin lopun viimeksi salaattia ja muutamalla lihapalalla, jotka sattuivat soosikulhosta osumaan haarukkaan. Lisäksi treenasin niin paljon kuin suinkin, vaikka armeija tarjoaa jo itsessään runsaasti liikuntaa. Lopputuloksena oli vuoden palvelusajan jälkeen lähes 20 karissutta kiloa, syömishäiriö ja 62 kiloinen kuihtunut vänrikki. Paino oli päässyt aivan liian alas. Kokonaisuudessaan se putosi puolessatoista vuodessa lähes 50 kiloa.

Jatkan seuraavassa osassa tarinaa siitä, miten elämä on edennyt armeijan jälkeen. Muutto turkuun, koulu(t), Mona, kuntosalitouhut (+20kg), jne..

Kuulemiin!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lets get started!

Kaikki hyvä lop.., siis alkaa aikanaan, vai miten se meni?..

Uuden vuoden 2014 uudet kujeet tarkoittavat kohdallani astumista bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan. Vaikka blogin kirjoittaminen omalla kohdallani onkin uusi juttu, olen jo vuosia seurannut rakkaan kihlattuni matkaa blogialan ammattilaiseksi. Ajatus omasta blogista on kytenyt siinä sivussa pikkuhiljaa ja nyt tämä ajatus saa luvan konkretisoitua.

Alkuun lienee sopivaa turista hieman itsestäni. Annan "basic" informaation miehekkäästi pallukkaluettelona:

• mies
• 25-vuotta
• Turku
• lukio -> AMK -> Kauppakorkeakoulu
• insinööri (autotekniikka)
• kihloissa
• ulkomuoto:

(Kuva valittu teemaan sopivasti. Eväät mukana..)

Mitäpäs sitä muuta?.. Varkaudesta, savon sydämestä, olen siis kotoisin ja viitisen vuotta takaperin muutin koulun perässä Turkuun. Autotekniikan insinööriksi valmistuin viime keväänä (älkää säikähtäkö, en anna sen näkyä blogissa) ja kauppatieteiden kanditutkielman sain valmiiksi menneenä syksynä. Koulut jatkuu siis vielä ainakin pari vuotta. Koulun käynnin ohella arjen täyttää tällä hetkellä kuntosalitouhut, kotikokkailu ja työt kaupan setänä. Arjen askareet tulevatkin olemaan tämän blogin kantava teema ja aihealueet rakentuvat pitkälti niiden ympärille.

Omat tavoitteeni tämän blogin osalta on tuottaa sisältöä, joka on itseni näköistä, avointa ja rehellistä. Mitään varsinaista kategoriaa en osaa vielä tässä vaiheessa kirjoittelulleni antaa, mutta todennököisesti aikas sapuskapainotteiseksi blogi muodostuu. Toki siinä ohessa tulen turisemaan paljon muutakin.

Tässäpä sitä ensimmäistä tekstiä jo tulikin. Seuraavaa odotellessa voitte lueskalla taidonnäytteitäni vieraileva tähtenä Monan blogissa muun muassa täältä.

Ensi kertaan!

-Eetu

Ps. Facebookissakin voitte tykkäillä. Postaukset ja muut touhut päivittyy sinne reaaliajassa.